Virolahden Sampo
Yhteystiedot
Jäsentietoa
Hiihto
Jalkapallo
Koripallo
Kuntosali
Liikuntaleikkikoulu
Yleisurheilu
Sammontalon vuokraus
Urheiluhistoriaa
Vuosien varrelta
Puheenjohtajat
Sammon huiput
Menestystä
Sammon palkitut
Frisbeegolf

 

  Sammon huiput

Sammon urheilijoita Suomen ja maailman huipulta

Eetu Niska

Edvard (Eetu) Niska syntyi 28.9.1887 Virolahdella. Pituutta hänellä oli 171 cm ja painoa kilpailukunnossa 80 kg. Jo poikasena hän oli ikäistensä paras hiihtäjä. 17-vuotiaana nuorukaisena Eetu lähti hiihtäen Viipurin talviurheilujuhlille v. 1905 ja voitti siellä 20 kilometrin hiihdon. Syötyään vatsansa täyteen Eetu lähti hiihtämään takaisin kotiin 75 markan palkintorahat mukanaan. Summa oli melkein yhtä paljon, kuin koko talven tienesti metsätöistä, joita Eetukin oli tehnyt, joten ei ihme, että kilpahiihto alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Eetu Niska aloitti entistä kovemman harjoittelun ja voitti seuraavana vuonna Helsingin kansainvälisissä kilpailuissa sekä 20 että 30 kilometrin hiihdot. Ensimmäisiin Suomen mestaruushiihtoihin v. 1909 Eetu Niska sai osallistua vain kilpailun ulkopuolella ammattilaissyytösten vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin Eetu otti kuitenkin virallisen Suomen mestaruuden.

Ennen vuoden 1913 Pohjoismaisia hiihtokisoja, jotka pidettiin Ruotsin Östersundissa, Eetu Niska teki tasamaahiihdon 60 kilometrin maailmanennätyksen 3.46,07, mutta Östersundin raskailla murtomaaladuilla suonenveto iski muutama kilometri ennen maalia ja hän keskeytti. "Siihen viimeisen vuoren juurelle jäin suonenvedossa ja tuntui helpolta uinahtaa" hän kertoi jälkeenpäin. Komean hiihtouransa Eetu Niska kruunasi vielä v. 1917 voittamalla 60 kilometrin Suomen mestaruuden.

Kansalaissodan jälkeen Eetu Niska erosi Sammosta ja kilpaili vielä muutaman vuoden TUL:ssa. Vuonna 1924 Eetu Niska liittyi takaisin Sampoon, mutta kilpaileminen oli jo jäänyt. Oma suksi- ja suksivoidetehdas Klamilassa pitivät hänet kuitenkin edelleen hiihdon parissa. "Salaisuus" -niminen suksivoide oli tunnettu ympäri maailman.

Eetu Niska kuoli 27.1.1953.

Jussi Niska

Nuorempi Niskan veljeksistä, Johan Teodor (Jussi), syntyi Virolahdella 5.12.1889. Hän oli vähän veljeään Eetua kookkaampi, 174 cm pitkä ja 84 kg painava. Sanottiin, että "hänellä oli hartiat kuin riihen ovet ja voimaa kuin pienessä kylässä". Jussin kilpailu-ura kesti kaiken kaikkiaan 30 vuotta, sillä vielä 49 -vuotiaana, vuonna 1939, hän TUL:n talviurheilupäivillä tuli yli-ikämiesten 10 kilometrillä toiseksi. Toisin kuin veljensä Eetu, Jussi ei v. 1919 Sammosta erottuaan ja liityttyään TUL:oon, enää palannut takaisin Sampoon.

Jussi Niska voitti 30 kilometrin matkalla kaksi Suomen mestaruutta, v. 1912 ja v. 1915. TUL:oon liityttyään hän voitti vielä useita TUL:n mestaruuksia.

V. 1913 Östersundin pohjoismaisissa kisoissa Jussi Niska voitti 30 kilometrin hiihdon, vaikka oli matkalla joutunut odottelemaan junan menoa ennen radan ylitystä. V. 1917 Jussi Niska ja yksi sen ajan pohjalaisista hiihtokuninkaista, Tapani Niku, ottivat yhteen kolme kertaa. Jussi voitti koitoksista kaksi, mutta Niku oli yhteisajoissa sekunnin nopeampi.

Jo hiihtouransa aikana ja sen jälkeen Jussi Niska työskenteli veljensä Eetun tapaan suksiseppänä Klamilassa. Jussi Niska kuoli 24.9.1958.


Eino Paronen

27.11.1897 syntyneellä Eino Parosella oli kunnia olla ensimmäinen Virolahden Sampoa edustanut Suomen mestari. Vaikka Eetu Niska ja Santeri Harju v. 1911, Jussi Niska ja Matti Harju v. 1912 ja Santeri Harju v. 1913 olivatkin saavuttaneet jo Suomen mestaruuksia, tapahtuivat nämä ennen Virolahden Sammon perustamista. Talvella 1915 nuori Eino Paronen sivakoi Suomen mestariksi 18-vuotiaiden sarjassa, aloittaen Virolahden Sammon urheilijoiden saavuttamien Suomen mestaruuksien sarjan, johon sen jälkeen on tullut vielä 43 merkintää yli 30 urheilijan voimin. Ennen Parosen mestaruutta Suomen mestareiksi hiihtäneet saavuttivat Sammon väreissäkin Suomen mestaruuden Matti Harjua lukuunottamatta, joka mestaruusvuonnaaan 1912 oli jo ikämies, eikä enää Sammon perustamisen jälkeen osallistunut SM-kisoihin.

Eino Parosen kohtaloksi tuli kaatua Aunuksen sotaretkellä v. 1919.

Santeri Tasa

Santeri Helenius syntyi Virolahden Länsikylässä 11.1.1888. Suomalaistamisaallon myötä myös Santerin vanhemmat suomensivat nimensä ja niin Santeristakin tuli Tasa. Santeri kilpaili ensimmäisen kerran v. 1908. Palkintona oli kuusisakarainen mitali. Santeri innostui hiihtämisestä ja aloitti kovan harjoittelun.

Ensimmäinen suurempi menestys hiihtoladulla virolahtelaiselle maatalon pojalle tuli vuonna 1911, kun Santeri kansainvälisissä kilpailuissa Helsingissä otti kakkostilan silloisen hiihtokuninkaan Eetu Niskan jälkeen. Seuraavana vuonna hän oli SM-hiihdoissa viides ja vuotta myöhemmin Östersundin rankoilla murtomaaladuilla hiihdetyissä Pohjoismaiden mestaruushiihdoissa toinen 90 kilometrillä ruotsalaisen Hanssonin jälkeen.

Vuodesta toiseen Santeri Tasa pysytteli huipulla, mutta kamppailu oli kovaa. Niinpä vasta vuonna 1916 hän otti ensimmäisen ja ainoaksi jääneen yleisen sarjan Suomen mestaruutensa voittamalla 30 km:n hiihdon. Tasa kilpaili kuitenkin menestyksekkäästi vielä ikämiessarjoissa ottaen Suomen mestaruuden neljä kertaa vuosina 1923, 1924, 1926 ja 1927.


Eino Seppälä

Vuonna 1896 syntynyt Eino Seppälä on ensimmäinen Virolahden Sammon olympiaurheilija. Vuoden 1924 Pariisin olympiakisojen 5000 metrin juoksussa viidenneksi sijoittunut Seppälä tosin edusti kisojen aikaan Haminan Tarmoa, mutta urheilun kipinän hän oli saanut Sammossa. Paavo Nurmen ja Ville Ritolan vanavedessä Seppälä oli SM-kisojen 5000 metrin juoksussa pronssipallilla vuosina 1921 ja 1922.

Veli Saarinen

Veli Saarinen syntyi Virolahden Martinsaaressa 16.9.1902. Koulumatkaa Martinsaaresta Virolahden kirkonkylän kouluun kertyi seitsemän kilometriä, joista ensin kolme kilometriä oli soudettava ja sen jälkeen oli vielä neljä kilometriä käveltävää, joten kunto kasvoi jo koulumatkoilla. Ensimmäisiin hiihtokilpailuihinsa Saarinen on muistellut osallistuneensa neljä ja puoli vuotiaana. Palkintona oli 50 kopeekkaa. Jo kouluaikana ja sen jälkeen Saarinen oli kalastaja, jolle soutaminen kehitti erittäin voimakkaan yläruumiin. Suojeluskuntahiihdoissa Saarinen oli menestynyt jo v. 1924, ja harjoittelikin huolella, mutta Hiihtoliiton kilpailuihin hän ei juurikaan osallistunut. Vuonna 1925 Martinsaareen ei tullut lainkaan lunta. Saarinen kävi kuitenkin mantereella harjoittelemassa. Oli aikamoinen yllätys, kun Saarinen v. 1926 MM-katsastuksissa hiihti toiseksi ja saman tien MM-kisoihin. Lahden MM-kisatkin sujuivat erinomaisesti: pronssimitali 30 km:llä ja yhdeksäs tila 50 km:llä. Samana vuonna hän voitti Tukholmassa Pohjoismaisten kilpailujen 30 km:n hiihdon ja seuraavana vuonna Salpausselän 30 km:n hiihdon.

Saarinen tutki tarkasti hiihtotekniikoita ja etenkin norjalaisilta hän oppi runsaasti uutta. St. Moritzin talviolympialaisissa v. 1928 Saarinen oli paras suomalainen, tosin vasta neljäs 18 km:llä.

Saarisen hiihtokuninkuuskausi alkoi v. 1929 Zakopanen MM-hiihdoista, joissa hän voitti 18 km:n maailmanmestaruuden ja otti viidelläkympillä hopeaa. Kahtena seuraavana vuonna Saarinen oli ylivoimainen Suomen mestari 50 km:n hiihdossa ja lopullisen hiihtokuninkaan kruununsa Saarinen sai Lake Placidin olympialaisissa v. 1932 voittamalla ensimmäisenä suomalaisena hiihdon olympiakultamitalin 50 km:llä. 18 km:llä Saarinen otti vielä hopeamitalin.

Laivamatka Atlantin yli olympiakisoihin kesti toista viikkoa. Matkan aikana Saarinen muiden suomalaisten urheilijoiden kanssa harjoitteli juoksemalla laivan kannella. Jotkut matkustajista kävivät valittamassa laivan henkilökunnalle, että "eivät saa nukutuksi, kun suomalaiset tömisyttävät". Samanaikaisesti olympialaisten kanssa Virojoella pidettiin hiihdon SM-kilpailut. Nimismies Pirjola toi kisapaikalle uutisen Virolahden miesten, Saarisen ja Liikkasen kaksoisvoitosta 50 km:llä, mikä tietenkin nosti kolmetuhatpäisen kisayleisön tunnelman kisapaikalla korkealle.

Seuraavana vuonna Innsbruckin MM-kisoissa Saarinen voitti jälleen 50 km:n hiihdon, samoin SM-kisoissa v. 1934. Sollefteån MM-hiihdoissa v. 1934 Saarinen ratkaisi viestikullan Suomelle ankkuriosuudellaan.

Lokakuussa 1934 Saarinen siirtyi Saksan hiihtäjien olympiavalmentajaksi. Yhden talven mittaisen pestin jälkeen hän palasi takaisin Suomeen ja vuonna 1937 hänet valittiin Suomen Hiihtoliiton päävalmentajaksi. Sitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1968.


Veli Saarinen kuoli 12.10.1969.


Einari Mässeli

Einari Mässeli syntyi Virolahden Säkäjärvellä 4.1.1898. Hiihdon huipulle hän nousi vasta melkein kolmekymppisenä, kun hän vuonna 1927 voitti ylivoimaisesti Kymenlaakson suojeluskuntapiirin mestaruuden ennen Saarista ja Liikkasta. Seuraavana vuonna Mässeli voitti olympiakarsinnat ja pääsi mukaan St. Moritzin olympiakisoihin. Korkealla, ohuessa ilmassa hiihto ei kuitenkaan sujunut kunnon edellyttämällä tavalla ja kun mäenlaskutaitokaan ei jyrkissä alppilaskuissa ollut riittävä, Einari Mässeli sijoittui 18 km:llä vasta 13:ksi. Vuonna 1933 Mässeli voitti ikämiessarjan 18 km:n Suomen mestaruuden ja oli 16 sekuntia yleisen sarjankin voittajaa nopeampi.

Vielä 50 vuotta täytettyään talvella 1948 Einari Mässeli hiihti Säkäjärven Vihurin joukkueessa osastojen välisessä viestissä.

Einari Mässeli kuoli 4.12.1966.

Väinö Liikkanen

Väinö Liikkanen syntyi Virolahden Pihlajassa 16.11.1903. Jo talvella 1928 hän oli erinomaisessa kunnossa, mutta ei lähtenyt olympiakatsastuksiin. Kisapaikka olisi melko varmasti tullut, sillä piirinmestaruuskilpailuissa hän voitti olympiakävijä Mässelin yli viidellä minuutilla 18 km:llä. Seuraavana vuonna Liikkanen meni metsätyönjohtajaksi Kotkaan ja liittyi Kymintehtaan Urheiluseuraan. Zakopanen MM-hiihdoissa v. 1929 Liikkanen oli neljäs 50 km:llä, vaikka ohuessa alppi-ilmastossa nenästä alkoi vuotaa verta. Keskeyttäminenkin oli ollut mielessä, mutta kun kisa hiihdettiin yhtenä lenkkinä, Liikkanen hiihti maaliin sen kuin pystyi.

Oslon MM-hiihdoissa 1930 Liikkasen sijoitukset olivat kahdeksas ja yhdeksäs, mutta Lake Placidin olympiakisoissa v. 1932 Liikkanen otti viidelläkympillä hopeamitalin toisen virolahtelaisen hiihtäjän, Veli Saarisen voittaessa.

Innsbruckin MM-hiihdoissa v. 1933 Liikkanen oli pronssilla 18 km:llä ja neljäs 50 km:llä. Samana talvena hän voitti viidenkympin Suomen mestaruuden yli kahdeksan minuutin erolla. Tatran MM-hiihdoissa v. 1935 Liikkanen otti vielä kultamitalin Suomen viestijoukkueessa.


Pentti Taavitsainen

Pentti Taavitsainen on syntynyt 19.3.1921. Hän oli erittäin monipuolinen urheilija. Vuonna 1936 Taavitsainen voitti Suomen mestaruuden 16 vuotiaiden 8 km:n hiihdossa ja oli yhdistetyn kilpailussakin seitsemäs, vaikka välineiden puuttuessa joutui hyppäämään mäestä hiihtosuksilla. V. 1939 Taavitsainen voitti toisen Suomen mestaruutensa, nyt 18 vuotiaiden yhdistetyn hiihdossa.

Vuonna 1947 Pentti Taavitsainen voitti hiihdon akateemisissa MM-kilpailuissa yhdistetyn kilpailun ja oli mäkihypyssä hopealla.

Vuonna 1948 Taavitsainen muutti kolmeksi vuodeksi Sveitsiin. Taavitsaisen ansioksi on luettava Virolahden Sammon ja sveitsiläisen urheiluseura Brühlin väliset seuraottelut 1948 ja 1950. Samoin hän oli aktiivisesti vaikuttamassa mm. saksalaisten urheilijoiden saamisessa Virojoen kilpailuihin.


Hiihdon ja mäkihypyn lisäksi Taavitsainen urheili myös kesällä. 100 metriä taittui parhaimmillaan aikaan 11,3 ja onpa Pentti Taavitsainen voittanut Suomen mestaruuden pesäpallossakin. Se tapahtui v. 1943 Haminan Palloilijoiden joukkueessa.

Pentti Taavitsainen on toiminut lukuisissa urheilun luottamustehtävissä, mm. Suomen Hiihtoliiton liittovaltuustossa. Hänet on ansioistaan palkittu useasti, esimerkiksi Suomen olympialaisella ansiomitalilla ja Länsi-Saksan urheiluliiton kultaisella kunniamerkillä.


Onni Hakonen

Onni Hakonen syntyi 26.1.1917. Hiihtäjäksi hän valmentautui yksin, mutta sai kirjeitse ohjeita muun muassa Veli Saariselta. Maanviljelijänä leipänsä hankkinut Hakonen osallistui SM-kisoihin ensimmäisen kerran v. 1936 sijoittuen 18-20 -vuotiaiden 15 km:llä kuudenneksi. Seuraavana vuonna hän otti jo pronssimitalin. Vuonna 1938 Onni Hakonen hiihti Sammon viestijoukkueessa SM-kisoissa hopealle. Samana vuonna sattui Onni Hakosen uran kohokohta, kun hänet valittiin Suomen edustajaksi Lahden MM-hiihtoihin. Tuloksena oli 19. tila 18 km:n hiihdossa.

Viestihopeaa oli tuloksena myös v. 1939, mutta sota katkaisi Onni Hakosen niin kuin monen muunkin hiihtouran useaksi vuodeksi. Vielä sotien jälkeen v. 1946 Onni oli mukana voittamassa viestihopeaa SM-kilpailuissa.

Matti Talsi

Matti Talsi syntyi 26.9.1912 Ylä-Urpalassa. Matti Talsi oli urheilumies, jolla oli ansioita sekä urheilijana, mutta ennen kaikkea urheilujohtajana. SVUL:n Kymenlaakson piirin johtokuntaan Matti Talsi valittiin v. 1955. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1966. Vuonna 1956 Matti Talsi valittiin Virolahden Sammon puheenjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1960. Vuonna 1956 Matti Talsi valittiin myös Suomen Hiihtoliiton johtokuntaan. Siinä tehtävässä Mattia tarvittiin aina vuoteen 1972, varapuheenjohtajanakin kahdeksan vuotta.

Matti Talsi toimi kuusi vuotta, vv. 1969 - 1975, Kansainvälisen Hiihtoliiton hiihtovaliokunnassa. Jo sitä ennen, v. 1964 hän oli Suomen hiihtojoukkueen johtajana Innsbruckin olympialaisissa. FIS:n määräämänä juryn jäsenenä Matti Talsi toimi kaksissa olympiakisoissa, Sapporossa v. 1972 ja Innsbruckissa v. 1976. Kansainvälisen Hiihtoliiton (FIS) kongresseissa Matti Talsi oli Suomen edustajana neljä kertaa 1970 -luvulla päättämässä mm. MM-kisojen pitopaikoista.


Ennen mittavaa uraa lukuisissa hiihdon kansainvälisissä johtotehtävissä Matti Talsi saavutti menestystä myös aktiiviurheilijana. SM-pronssia Matti Talsi hiihti Sammon viestijoukkueessa v. 1938 yhdessä Onni Hakosen ja Sulo Hietalan kanssa. Samana vuonna hän edusti Suomea hiihdon MM-kilpailuissa Lahdessa, tuloksena 38. sija 18 km:n hiihdossa. Matti Talsi kuoli 21.3.1996.

Väinö Koskela

Virolahden Sammon menestyksekkäin yleisurheilija Väinö Koskela on syntynyt Virolahdella 31.3.1921. Vuosina 1946 - 1951 Väinö Koskela juoksi kaikkiaan 12 kertaa SM-mitaleille: kultaa 5000 metrillä v. 1948 ja 1949 sekä maastojuoksussa 1948, hopeaa 5000 metrillä v. 1951 ja maastojuoksussa v. 1947, 1949 ja 1950 sekä pronssia 5000 metrillä v. 1946, 1947 ja 1950 ja maastojuoksussa v. 1946 ja 1951.

Väinö Koskela edusti Suomea kaksissa olympiakisoissa. Lontoossa v. 1948 hän oli 5000 metrillä parhaana suomalaisena seitsemäs. Helsingin kisoissa v. 1952 hän ei 5000 metrillä selviytynyt alkueriä pidemmälle ja 10 000 metrillä tuloksena oli 16. tila.


Väinö Koskelan juoksu-uran kruununa voidaan pitää Brysselin EM-kisojen pronssimitalia 10 000 metrin juoksussa v. 1950. Emil Zatopek oli tuolloin ylivoimainen juoksuradoilla. Alusta asti hän meni omaa vauhtiaan ja sai muut kierroksella kiinni. Kellojen soidessa Zatopekille luulivat monet pääjoukon juoksijoistakin viimeisen kierroksen alkaneen ja osa aloitti kirin. Ranskan Alain Mimoun ja Väinö Koskela selviytyivät lopulta parhaiten "ylimääräisestä" kierroksesta. Mimoun otti hopeaa ja Koskela pronssia.


V. 1949 Väinö Koskela juoksi silloisen 3000 metrin Suomen ennätyksen 8.10,4, joka edelleen on Sammon ennätys. Väinön lahjoittama pokaali sille Sammon juoksijalle, joka ensimmäisenä alittaa tuon ajan, on edelleen jakamatta. 5000 metrillä Väinö Koskelan ennätykseksi jäi 14.13,2 ja 10 000 metrillä 30.10,6.


Hannu Tolsa

7.12.1926 syntyneen Hannu Tolsan komea hiihtoura kansallisella ja kansainväliselläkin huipulla alkoi talvella 1944, kun hän 18 -vuotiaiden poikien SM-kisojen 10 km:llä otti hopeamitalin. Samassa kilpailussa Sammon pojat ottivat hopeaa joukkuekisassakin, kun myös Aimo Kiiski ja Paavo Mäkinen onnistuivat erinomaisesti. Ensimmäisen SM-kisamenestyksen jälkeen kului kuitenkin kymmenen vuotta ennen kuin menestystä SM-tasolla tuli seuraavan kerran. Vuonna 1954 Hannu Tolsa sijoittui 15 km:llä kymmenenneksi. Aikaisempina vuosina sijoitukset olivat olleet kahdenkymmenen huonommalla puolella. Syykin on selvä: lähes ainoa harjoittelu oli työnteko kotitilalla. Hannu Tolsa mietti jo kilpahiihdon lopettamista, mutta kutsu Hiihtoliiton leirille v. 1954 ja SM-kisojen viestihopea v. 1955 innostivat jatkamaan - onneksi.


Talvella 1956 Hannu Tolsa matkusti Suomen hiihtojoukkueen mukana Zakopanen kisoihin ja oli 15 km:n hiihdossa toinen. Hannu on muistellut varman voiton valumista haaveriin. Kisojen aikana oli vesikeli ja Hannun uudet hiihtokengät olivat tervaamatta. Märät monot pettivät hiihdon aikana, toinen suksi irtosi ja ennen kuin karannut suksi löytyi hangesta, oli aikaa kulunut niin paljon, että varmalta näyttänyt voitto vaihtui kakkostilaksi.


Vuonna 1957 Hannu Tolsa koki hiihtouransa tähtihetket. Suomen mestaruus tuli 15 km:llä ja jatkoksi vielä Hannun omassa arvojärjestyksessä paras kansainvälinen saavutus, Holmenkollenin 15 km:n kakkostila, yhdessä Ruotsin hiihtokuninkaan Sixten Järnbergin kanssa Veikko Hakulisen jälkeen.


Hannu Tolsa valittiin Lahden MM-hiihtoihin v. 1958, mutta hiihtämään hän ei päässyt. Varamiehenä Hannu sinne omasta mielestäänkin meni, mutta kahden vuoden kuluttua pidetyissä Squaw Valleyn olympialaisissa, joissa hän oli jälleen Suomen joukkueessa, olisi tehnyt mieli hiihtää. Hannu tiesi olevansa kovassa kunnossa ja jälleen varamieheksi jääminen harmitti niin, että teki mieli lopettaa. Hiihtoura jatkui kuitenkin vielä pari vuotta. Vuonna 1961 Hannu Tolsa oli Kaukalovan kisoissa parhaana suomalaisena neljäs. Hän on muistellut, että "yleisöä oli kisoissa niin paljon, että hiihdettiin ikään kuin kunniakujaa pitkin".


Hannu Tolsa valittiin Sammon parhaaksi hiihtäjäksi vuodesta 1955 alkaen - siitä asti, kun Sammon parhaiden urheilijoiden valinta aloitettiin - joka vuosi aina vuoteen 1964 asti. Säästöpankin pokaalin hän sai v. 1954.


Hannu Tolsa on puolestaan lahjoittanut Holmenkollenin pokaalinsa annettavaksi v. 2007 sille Virolahden Sammon hiihtäjälle, jolla siihen mennessä on tilillään paras kansainvälinen hiihtosaavutus.


Pirjo Seppä

Pirjo Seppä on syntynyt Virolahdella 8.2.1946. 1960 -luvun lopulla ja 1970 -luvun alussa Pirjo oli kiistatta yksi maailman parhaista suunnistajista. Linköpingin MM-kilpailuissa v. 1968 Pirjo jäi täpärästi ilman henkilökohtaista mitalia - neljäs - mutta viestissä oli tuloksena pronssimitali yhdessä Raila Hovin ja Tuula Hovin kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin Itä-Saksan Friedrichrodassa palkintopalli jäi jälleen harmittavan lähelle. Tällä kertaa tuloksena oli neljäs tila niin henkilökohtaisessa kilpailussa kuin viestissäkin. Henkilökohtaisessa kilpailussa mitali oli lähellä, mutta kuten suunnistuksessa niin usein tapahtuu, "eksyin, tulin aivan oudolta näyttävän mökin pihaan ja ennen kuin virhe oli korjattu, oli aikaa mennyt toista minuuttia". Pronssimitali karkasi 23 sekunnin päähän ja hopeaan oli matkaa minuutti enemmän.


Tsekkoslovakian Stare Splavyssa v. 1972 pidetyt MM-kisat kruunasivat vihdoin Pirjo Sepän loistavan suunnistusuran. Ensin tuli henkilökohtainen hopeamitali ja kaiken kruununa maailmanmestaruus viestissä yhdessä Sinikka Kukkosen ja Liisa Veijalaisen kanssa.


Vaikka ekonomiksi itsensä kouluttaneella Pirjolla onkin MM-kisoista kaiken värisiä mitaleita, ei hän koskaan ole saavuttanut mitalia SM-kilpailuissa. Sen sijaan kotimaista meriittiä on kolme voittoa Venlojen juoksussa.

 

Pertti Värri

Vuosi 1970 toi Sammon ampumahiihdon suoraan huipulle, kun 30.10.1949 syntynyt Pertti Värri raivasi tiensä nuorten MM-kilpailuihin Ruotsin Öresundiin. SM-pronssi, Puolustusvoimain mestaruus varusmiessarjassa, Pohjoismaiden mestaruuskilpailujen kakkostila, Rajavartiolaitoksen mestaruus. Siinä nuoren varusmiehen meriittiä samalta vuodelta. MM-kilpailuissa Pertti oli parhaana suomalaisena kahdestoista.

Pertti oli jo aiemmin menestynyt piirinmestaruuskisoissa niin hiihdossa kuin ampumahiihdossakin. Esimerkiksi vuonna 1969 oli tullut piirinmestaruus nuorten 3x10 km:n viestissä yhdessä Matti Ollin ja Risto Yläkkään kanssa sekä henkilökohtainen mestaruus ampumahiihdossa.

Yleiseen sarjaan siirryttyä samanlaista menestystä ei enää tullut ja rajavartijan työ vei Pertin pois Virolahdelta muihin seuroihin.


Kati Torri

Toistaiseksi viimeisin Virolahden Sammon kansainvälisen tason urheilija, hiihtäjä Kati Torri, on syntynyt Virolahdella 15.5.1968. Katin huippukausi hiihtäjänä ajoittuu 1980 -luvun lopulle. Jo v. 1985 hänet valittiin Sammon parhaaksi hiihtäjäksi ja palkittiin myös Säästöpankin pokaalilla. Kaksi vuotta myöhemmin Kati sauvoi jo 20 -vuotiaiden tyttöjen SM-kilpailuissa viidenneksi.


Talvi 1988 muodostui Katin parhaaksi. Nuorten SM-kisoista tuli pronssimitali ja samantien paikka nuorten MM-hiihtoihin Itävallan Saalfoldeniin. Kisoissa Kati hiihti kaksi henkilökohtaista kilpailua ja viestin. Viestissä tuli kuudes tila ja henkilökohtaisilla matkoilla sijat 18 ja 34. Samana keväänä Kati sai kutsun myös Suomen kakkosjoukkueeseen Rovaniemen maailman cupin viestiin. Hiihtouransa yhtenä tähtihetkistä Kati on muistellut Rovaniemen kilpailua ja sitä, kuinka hän omalla osuudellaan ohitti tukun huippuhiihtäjiä, mm. Jelena Välben. Myös Falunin kisoissa Kati puolusti Sammon hiihtoperinteitä.


Katin hiihtoura loppui melko varhain. Lähes jokatalvinen sairastelu esti lopullisen nousun kansainväliselle huipulle. Opiskelutkin kutsuivat ja myöhemmin luokanopettajan työt.
 
  
      

 
Pikalinkit
Tapahtumakalenteri
Kymenlaakson Yleisurheilu
Kymenlaakson Hiihto
Suomen Urheiluliitto
Suomen Hiihtoliitto
Kaakkois-Suomen piiri
Suomen Palloliitto
Salpapolku
Absent Oy
Kaakon Golf

 
 
Powered by WebUpdate